Nykyään jokainen tekemäni käsityö ei tunnu niin sanotusti blogipostauksen arvoiselta, mutta näistä Vaasa-opiston kudontakurssilla tekemistäni matoista voi kyllä niin sanoa! Olenkin päivittänyt näistä jo Insragramiin kurssin edetessä ja mattojen jo valmistuttua, mutta tässä vielä jonkinlainen yhteenveto.
Olin miettinyt kurssille osallistumista jo aikaisemmin, mutta epäilin löytäisinkö sille aikaa. Kurssi vei maanantai- ja tiistai-illat kolmen kuukauden ajan. Noin puolenvälin jälkeen paikallaolo ei tosin ollut muihin kuin opiston aukioloaikoihin sidottua, sillä kudontavaiheessa itsenäinen työskentely onnistui ilman opettajan läsnäoloa.
Onneksi pikkuserkkuni ehdotti että osallistuttaisiinko yhdessä kurssille. Ei me ihan ainoita alle 40-vuotiaita oltu, mutta jonkin verran kyllä laskettiin kurssin muuten melko korkeaa osallistujien keski-ikää. :)
Alkuvaiheen loimen luomisesta en ollut näköjään ottanut kovinkaan montaa kuvaa, ehkä siksi että se oli koko projektin työläin ja aikaavievin vaihe. Kun vielä neljännellä-viidennellä viikollakaan ei ollut päässyt itse kutomista aloittamaan, meinasi iskeä epätoivo että miten tässä ehtii saada suunnittelemani kaksi mattoa valmiiksi. Ohjeista huolimatta loimen oikeaoppisesta luomisesta en olisi kyllä ikinä selvinnyt ilman opettajaa. Nyt olen jo tainnut unohtaa osan uusista oppimistani termeistä kuten niisintä ja ala- ja ylävälittäjät.
Valitsin mattoon aloittelijalle melko haastavan ruusukaskuvion, joka koostui viidestä (vai kuudesta?) polkusesta. Tässäkin on jo ehkä termit hukassa, mutta kuvion muodostumisen logiikan ymmärtäminen otti alussa aikansa. En kuitenkaan halunnut tehdä pelkkää raitamattoa. Tein myös leveimmän mahdollisen mitä puihin mahtui, eli n. 140 cm leveän. Pitää olla vähän haastetta!
Kun kurssi oli edennyt siihen vaiheeseen että kutominen onnistui itsenäisesti, istuin useamman pimeän talvi-illan opistolla kuulokkeet korvilla kutoen. Ja kyllä matotkin alkoi edetä nopeaa tahtia kun tekeminen rutinoitui. Opettaja kuvaili että puiden ergonomia on 1800-luvulta ja sen kyllä huomasi välillä jumiutuneiden hartioiden muodossa.
Ensimmäinen matto oli kokonaan mustavalkoista ruusukasta, toisessa taas kokeilin erilaisia raitoja. Tein myös yksivärisiä raitoja vaihtelun vuoksi, mutta myös siksi että se oli nopeampaa.
Mustavalkoisesta matosta ei pienessä makuuhuoneessa saanut yhtä hyvää kokonaiskuvaa, mutta siinä on myös enemmän virheitä joten siksikään se ei päätynyt paraatipaikalle uuden kodin olohuoneeseen.
Matoissa ei ole hapsuja vaan käänteet. Siistimpi ja kuulemma myös kestävämpi ratkaisu. Käänteet ompelin käsin kiinni jälkikäteen.
Lopputulema: olipahan hommaa mutta kyllä kannatti! Ymmärsin kurssilla myös kuinka paljon eri mahdollisuuksia kudonnassa on. Kurssikavereilla oli puillaan mattojen lisäksi kaikenlaista aina kansallispukukankaasta villahuopaan.
Petra
Ei kommentteja