Yläasteella tuskailin villasukkien kutomisen kanssa ja tekemästäni hameesta tuli niin pieni ettei se mahtunut päälle. Sittemmin motivaatiota tehdä ja kokeilla on ollut ihan erilailla. En vieläkään osaa ommella vaatteita kunnolla mutta ystävyys ompelukoneen kanssa on syventynyt. Syksyisin iskee aina kutomisinnostus, mutta vaikka olen kaksi kertaa villapaidan kutomisen aloittanut, yhtäkään en ole valmiiksi asti saanut. Kudon mielummin pienitöisempiä juttuja. Ja oikeastihan kai mattoja kudotaan ja sukkia neulotaan, mutta murrealueissa on eroja, olen aina puhunut kutomisesta.
Tässä muutama kuva siitä mitä olen muutaman viime vuoden kuluessa saanut aikaan:
Ensimmäinen vinyylilevylaukku vuodelta 2006. Nyt se makaa kaapin perällä odottelemassa korjausoperaatiota, sillä toinen levyistä halkesi muutossa.
Toinen vinyylilevylaukku syntyi viime kesänä. Levyjä löytyy usein kirppariltakin halvalla, mutta nämä ovat isäni vanhoja.
Puhelin oli meillä käytössä vielä joskus 90-luvulla. Sittemmin se sai uuden elämän osana laukkua.
Turvavyö on irrotettu vanhasta Nissan Micrasta, jolla ajelin vuonna 2006. Sitten se hajosi ja jätti tienposkeen.. Ensimmäisen ja viimeisen kerran.
Joskus saan jotain aikaan jopa ilman ompelukonetta tai puikkoja ja lankaa. Vanha yöpöytä on hiottu ja maalattu uudestaan, nupit ostettu Indiskasta.
Ideoita voi saada mistä tahansa. Internetistä löytää vaikka mitä ja niitä ideoita voi soveltaa. Kirpparit on joskus aarreaittoja ja pitää osata käyttää vähän mielikuvitusta ja uskaltaa kokeilla.
-Petra